Erityispätevyyskuulustelu 4.9.2020

1. Toimit päihdelääketieteen konsulttina. Työterveyslääkäri konsultoi sinua työterveyshuollon potilaasta. Kyseessä on 50-vuotias nainen, joka toimii sairaanhoitajana 3-vuorotyössä vanhusten hoitolaitoksessa. Työkaverit viestittäneet esimiehelle, että ko. hoitaja on toistamiseen vaikuttanut työpaikalla krapulaiselta ja joskus myös tuoksahtanut etyylille. Esimies on puuttunut tilanteeseen puhalluttamalla potilasta (promillet silloin 0.3) ja ohjannut häntä työterveyshuoltoon.

Työterveyslääkäri lähettää potilaan kertaluontoisesti vastaanotollesi päihdelääkärin arviota varten. Hän toivoo sinulta neuvoja erityisesti siitä, miten moniammatillisen työterveyshuoltotiimin pitäisi edetä potilaan kanssa. Minkälaisia vaihtoehtoisia interventioita sekä hoito- ja seurantakuvioita voisi tulla kyseeseen? Millaisiin asioihin kiinnität erityisesti huomiota?

- Lähtökohtaisesti on perusteltua epäillä vakavaakin päihdeongelmaa potilaalla, joka itse on terveydenhuollon ammattihenkilö.

1. Päihdeongelman arviointi

- Esitiedot lähetteestä sekä potilaan luvalla Kanta-arkistosta ja Reseptikeskuksesta.

- Ym. tiedot täydennetään potilasta haastattelemalla ja tutkimalla (soveltuvin osin):

- Juomishistoria, nykykäyttö, mahd. aikaisemmat päihdehoidot, rattijuopumukset ym. päihdehaitat.

- Muut päihteet, uni- ja rauhoittavat lääkkeet?

- Psykiatrinen hoitohistoria, psyykenlääkkeet?

- Somaattiset sairaudet ja lääkitykset? Kipuongelma?

- Sosiaalinen tilanne (lyhyesti)

- Somaattinen status: Päihtymis- tai vieroitustilaan tai krooniseen alkoholismiin viittaavaa?

- Strukturoidut kyselyt (Audit, SADD/ADS tms.)

- Lab.kokeet (jollei jo otettu tth:ssa) mm. GT, ALAT, CDT, B-PETh, virtsan laaja lääke- ja huumeseula

- Päihdeongelman diagnoosi (ICD 10) ja vaikeusasteen arviointi.

2. Vaihtoehtoiset interventiot, hoitoverkosto, vastuunjako

- Onko työpaikalla päihdeohjelma, jossa on toimintaohjeet ja malli alkoholin ongelmakäyttötilanteissa? Mahdollisuus tehdä hoitoonohjaussopimus, joka sitouttaa potilaan hoitoon työpaikan menetyksen sijaan?

2.1: Arvioidaan, että potilaalla on päihdekäyttöhäiriö, jota on mahdollista hoitaa ja seurata avohoidon keinoin (esim. varhaisvaiheen alkoholiriippuvuus).

- Potilas/työntekijä tekee esimiehensä kanssa hoitoonohjaussopimuksen (usein 12-18 kk:ksi)

- Työterveyshuollossa tehdään hoito- ja kuntoutussuunnitelma, johon voi sisältyä käynnit lääkärillä, työterveyshoitajalla ja/tai psykologilla, lab.seuranta, raittiuden tukilääkitys (esim. valvottu Antabus-lääkitys). Hoito voi toteutua pelkästään tth:ssa tai yhteistyössä päihdeklinikan kanssa. Vertaistuki (esim. AA) suositeltavaa.

- Hoito- ja kuntoutus voidaan toteuttaa työterveyshuollossa, A-klinikalla tai muussa sopivaksi katsotussa päihdehoitopaikassa. Verkostopalaverissa sovitaan vastuiden jakamisesta.

- Työkykyasioista järjestetään tth:ssa työterveysneuvotteluja (jossa mukana potilas, esimies, tth:n edustajat). Työnantaja vastaa työnjohdollisista toimenpiteistä (esim. ei yövuoroja, ei yksin työskentelyä, rajaukset lääkkeiden jakamisen suhteen).

2.2: Arvioidaan, että potilaalla on pidemmälle edennyt alkoholiriippuvuus, mahd. samanaikainen muu riippuvuus (esim. PKV-lääkkeet) ja/tai mielenterveyshäiriö. Todennäköisesti pelkkä avoseuranta ei riitä, tukevampi interventio tarpeen, kuten katkaisuhoito ja päihdekuntoutusjakso laitosoloissa. Kuntoutusjaksosta mahdollisuus saada kuntoutusraha. Tarvittaessa samanaikaisen mielenterveysongelman hoito.

- Raitistumisen jälkeen avoseuranta kohdan 2.1 mukaan.

- Työkyvyn arvio tth:ssa, esim. jos epäillään alkoholin aiheuttamaa pitkäaikaissairautta.

3. Terveydenhuollon ammattihenkilön valvonta

Valvonta-asiat hoituvat pääsääntöisesti toimintayksikön (työpaikan) omavalvonnan puitteissa.

Päihdeongelma voi kuitenkin olla syy poistaa tai rajoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeutta. Ilmoitus Valviraan harkittava, jos

- päihdeongelman laatu arvioidaan sellaiseksi, että on perusteltua epäillä, että ammattihenkilö vaarantaa potilasturvallisuuden.

- henkilö ei ymmärrä omaa tilannettaan (sairaudentunto päihdeongelman suhteen on heikko, kyky sitoutua raittiuteen ja sovittuun hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan on riittämätön).

- työnjohdolliset ja koulutukselliset toimenpiteet (omavalvonta) eivät ole riittäviä tai mahdollisia.

Lähteet:

Pälyn torstailuento 9.1.2020: Terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevan valvonta-asian käsittelyprosessi/Irja Hemmilä

Alkoholiriippuvuus. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Kalervo Kiianmaa, Lolan Lindroos Kustannus Oy Duodecim 2015 (luku Työelämä ja alkoholi)

2. Opioidikorvaushoidossa käytettävien lääkkeiden (metadonin ja buprenorfiinin) somaattiset haittavaikutukset. Keskity kliinisesti merkittäviin asioihin.

- Kaikilla opioideilla samankaltaiset somaattiset haittavaikutukset

- Metadonin ja buprenorfiinin keskeisin ero liittyy saavutettavissa olevaan maksimaaliseen opioidivaikutukseen (koskee sekä toivottuja että haittavaikutuksia).

- Metadoni on reseptoritasolla (µ) täysagonisti, buprenorfiini on osittaisagonisti. Annosta suurennettaessa buprenorfiinilla kattovaikutus, metadonilla kattovaikutus puuttuu.

- Yliannostukseen liittyy kuolemanvaara sedaation ja hengityslaman kautta. Kliinisenä tunnusmerkkinä lisäksi mioosi. Riski suurempi kokemattomilla käyttäjillä sekä käyttö- tai hoitotaukojen jälkeen. Yliannostusriski pienenee opioiditoleranssin kasvaessa.
Kuolemanriski on teoriassa suurempi metadonilla, mutta käytännössä myös buprenorfiini aiheuttaa myrkytyskuolemia muiden keskushermostoa lamaavien aineiden samanaikaiskäytön takia (alkoholi, bentsodiatsepiinit ym.).

- Metadoni aiheuttaa joillakin käyttäjillä sydämen sähköisen johtumisen hidastumista ja QT-ajan pidentymistä, mikä altistaa vaarallisille rytmihäiriöille (kääntyvien kärkien kammiotakykardia).
Osattava varoa kahden tai useamman potentiaalisesti QT-aikaa pidentävän lääkkeen samanaikaista käyttöä (esim. metadoni + SSRI + antipsykootti). Muistettava EKG-seuranta metadoni-induktiossa.

- Metadonilla paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, jotka maksan sytokromientsyymien induktion tai inhibition kautta laskevat tai nostavat metadonin plasmapitoisuutta => annosteluongelmat.

- Gastrointestinaalivaikutukset: Kaikki opioidit aiheuttavat ummetusta ja muita vatsavaivoja (pahoinvointia, oksentelua) johtuen gi-kanavan lamaantumisesta. Ummetukselle ei yleensä kehity toleranssia.

- Suuvaikutukset: Syljenerityksen väheneminen, karies, ientulehdukset.

- Vaikutuksia neurohormonaalisiin järjestelmiin, seksuaalitoimintojen häiriöt, miehillä testosteronipitoisuuksien aleneminen (erityisesti metadonihoidossa).

- Aineenvaihduntaan liittyvät haittavaikutukset: painon nousu (-> lisääntynyt diabetesriski), runsas hikoilu, turvotukset, jatkuva väsymys.

- Muut: esim. virtsaretentio, ihon kutina, injektiohoidossa paikalliset ihoreaktiot, pitkäaikaiskäytössä hyperalgesia (herkistyminen kivulle), kognitiivisten toimintojen heikentyminen (erit. metadonilla), immunosuppressio?

Lähteet:

The ASAM Essentials of Addiction Medicine, Third Edition 2020

Huume- ja lääkeriippuvuudet. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Solja Niemelä. Kustannus Oy Duodecim 2018.

3. Alkoholiongelmien arvioinnissa käytettävät laboratoriokokeet ja niiden hyödyntäminen kliinisessä työssä.

- Laboratoriokokeita tarvitaan alkoholiongelman arvioinnissa, osana laajempaa tutkimuskokonaisuutta (haastattelu, kliininen status, strukturoidut kyselyt ym.).

- Tavoitteena on havaita alkoholin ongelmakäyttö varhain.

- Alkoholiongelmaa ei voida diagnosoida eikä poissulkea pelkästään lab.kokeiden avulla.

Arvioinnissa käyttökelpoisia mittareita ovat:

- Veren alkoholipitoisuus; sairaalaoloissa esim. myrkytystapauksissa, liikenne- ja oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa ym.

- Tavallisemmin humalatilassa uloshengitysilman alkoholipitoisuus (promilleina, tai tarkkuusalkometrissa mg/l)

Verikokeet:

- MCV (punasolujen keskitilavuus). Anemiaan liittymätön suuri MCV-arvo johtuu miehillä usein ja naisilla harvemmin säännöllisestä ja runsaasta alkoholin käytöstä. MCV normaalistuu 3(-4) kuukaudessa juomisen lopettamisesta.

- GT, ASAT ja ALAT: Näiden maksaentsyymien veripitoisuudet saattavat olla koholla alkoholin runsaan käytön johdosta, yleensä GT > ASAT > ALAT, mutta eivät ole alkoholille spesifisiä. GT alkoholille sensitiivinen (koholla n. 75% henkilöistä, joilla alkoholin käyttöhäiriö). Juomisen lopettamisen jälkeen kohonnut GT normaalistuu 2-3 viikossa. Kirroosipotilailla GT, ASAT ja ALAT voivat olla jopa normaalit ja esim. akuuteissa hepatiiteissa hyvinkin korkeat.

- CDT (carbohydrate deficient transferrin, desialotransferriini). Alkoholin suurkulutuksen spesifinen, mutta epäherkkä osoitin. CDT suurenee, kun nautitaan >5-6 ravintola-annosta tai enemmän päivässä ainakin kahden viikon ajan. Normaali arvo ei poissulje vakavampaakaan alkoholiongelmaa, koska CDT ei kaikilla suurkuluttajilla nouse. Kohonnut CDT kuitenkin viittaa suurkulutukseen ja soveltuu silloin myös seurantamittariksi.

- CDT:n sensitiivisyys kasvaa alkoholiongelman vaikeutuessa: Riskikäyttö, haitallinen käyttö: CDT koholla alle puolella. Alkoholiriippuvaisista CDT koholla > 80 %:lla.

- Kohonnut CDT-arvo normaalistuu 2-3 viikossa juomisen lopettamisen jälkeen.

- Voidaan laskea ns. GT-CDT-indeksi, jolla parempi herkkyys suurkulutuksen suhteen kuin pelkällä CDT:llä.

- B-PEth (fosfatidyylietanoli): Alkoholin suurkulutuksen spesifinen osoitin, herkempi kuin CDT. Sen pitoisuus kohoaa veressä pitkäaikaisen (2-3 viikkoa) ja runsaan (>4-5 ravintola-annosta/päivä) alkoholinkäytön seurauksena. Tätä kohtuullisempi käyttö tai satunnainen runsas käyttö eivät välttämättä nosta PEth-pitoisuutta.

- Kohonnut PEth-pitoisuus normaalistuu alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen 2-4 viikossa, käyttömääristä ja juomisen kestosta riippuen.

- Etyyliglukuronidi ja etyylisulfaatti ovat alkoholin aineenvaihduntatuotteita, jotka ovat määritettävissä virtsasta 1 – 5 vrk alkoholin käytön jälkeen, määrästä riippuen.

Lähteet:

Alkoholiongelmaisen hoito, Käypä Hoito-suositus

Alkoholiriippuvuus. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Kalervo Kiianmaa, Lolan Lindroos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

The ASAM Essentials of Addiction Medicine, Third Edition 2020.

4. Motivoiva haastattelu. Kuvaa keskustelumenetelmän periaatteet ja toteutus ja kerro minkälaisiin potilastapaamisiin se soveltuu

- Motivoivan haastattelun periaatteet:

Suhtaudutaan potilaaseen empaattisesti ja myötätuntoisesti
Autetaan potilasta havaitsemaan ristiriita tavoitteiden ja käyttäytymisen välillä
Vältetään kiistelyä ja tuomitsemista
Otetaan vastaan potilaan vastarinta ja heijastetaan sitä takaisin kunnioittavassa ilmapiirissä
Tuetaan potilaan pystyvyydentunnetta kannustaen

- Motivoiva haastattelu toteutetaan käyttämällä heijastavaa kuuntelua, avoimia kysymyksiä ja yhteenvetoja potilaan kertomasta. Motivoiva haastattelu on työote jossa pyritään vahvistamaan potilaan muutoshalua. Työskentelyssä huomioidaan potilaan muutosvalmius (Prochascan ja DiClementin muutosvaihemalli) ja sovitetaan työskentely sen mukaan.

- Keskeistä on saavuttaa hyväksyvä ja myönteinen ilmapiiri.

- Motivoiva haastattelu sopii kaikenlaisiin päihdehäiriöihin. Menetelmä on usein keskeinen hoidon alkuvaiheessa kun hoitosuhdetta luodaan, mutta sitä voidaan soveltaa missä hoidon vaiheessa tahansa. Menetelmä sopii myös tk-vastaanotolle tukemaan muutosta alkoholin/tupakan käytössä tai somaattisen sairauden yhteydessä elämäntapamuutosten tueksi. Motivoiva haastattelu sopii eri ikäisille potilaille.

- Motivointi on keskeinen osa kaikkea päihdehoitoa. Motivoiva haastattelu -menetelmää voivat käyttää eri ammattiryhmät. Menetelmään saa koulutusta.

- Motivoiva haastattelu ei ole ajallisesti rajattu hoito-ohjelma vaan psykososiaalisen avun - työskentelyote. Sitä käytetään muiden hoito menetelmien rinnalla tukemassa potilaan hoitoon sitoutumista.

Lähteet:

Huume- ja lääkeriippuvuudet. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Solja Niemelä. Kustannus Oy Duodecim 2018.

Alkoholiriippuvuus. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Kalervo Kiianmaa, Lolan Lindroos. Kustannus Oy Duodecim 2015.

Alkoholiongelmaisen hoito, Käypä Hoito-suositus

Huumeongelmaisen hoito, Käypä Hoito-suositus

5. Alaikäisen päihdehäiriöön puuttuminen vastoin nuoren tahtoa

Nuoren huumevieroitusta ei ole aina mahdollista toteuttaa yhteistyössä. Lastensuojelulaki ja mielenterveyslaki antavat mahdollisuuden alaikäisen ’pakkohoitoon’ tietyin ehdoin. Kuvaa kummankin lain mukainen menettely vastentahtoiselle/tahdosta riippumattomalle hoidolle (mm. kuka päättää, mitkä ovat edellytykset, missä päätöksenmukainen apu nuorelle annetaan). Voit mieluusti kuvata menettelyt lyhyen case-esimerkin ja oman alueesi palveluverkoston avulla.

- Lastensuojelulain mukaan nuori, joka vaarantaa terveyden ja kehityksensä päihteidenkäytöllä voidaan kiireisesti sijoittaa tai huostaanottaa. Lastensuojeluilmoitus on velvollisuus tehdä, kun työntekijän tietoon tulee alaikäisen päihdeongelma. Vanhemmat voivat tehdä itse tai yhdessä ammattiauttajan kanssa lastensuojeluun pyynnön tukitoimien tarpeen arvioinnista.

- Lastensuojeluilmoituksen tai perheen tekemän pyynnön tuen järjestämiseksi perusteella sosiaalityöntekijä tekee lastensuojelutarpeen arvion ja selvittää nuoren ja perheen tilanteen. Selvitys voidaan tarvittaessa tehdä kiireisenä, jopa välittömästi. Lastensuojelulla on oikeus saada tarvitsemansa tiedot muilta viranomaistahoilta. Kiireisen sijoituksen edellytyksinä selvitetään päihdenuoren mahdollinen poissaolo kotoa, koulunkäyntivaikeudet tai rikollinen toiminta, perheen tilanne ja avohoidon toimien mahdollisuudet/toimivuus. Päätöksen kiireisestä huostaanotosta tekee sosiaalityöntekijä. Se on voimassa 30 vrk. Kiireistä sijoitusta voi jatkaa vastaavan sosiaalityöntekijän päätöksellä vielä 30vrk. Lastensuojelu päättää mihin nuori sijoitetaan. Päihteidenkäytön vuoksi nuori voidaan sijoittaa erityiseen arviointi- ja kriisiyksikköön, lastensuojelulaitokseen tai perhekotiin.

- Nuori voidaan huostaanottaa, jos avohoidon tukitoimet tai kiireinen sijoitus eivät ole riittäviä. Päätöksen tekee vastaava sosiaaliviranomainen. Jos nuori tai vanhemmat vastustavat, päätöksen tekee sosiaaliviranomaisen hakemuksesta hallinto-oikeus. Huostaanotto on voimassa toistaiseksi, mutta sen edellytysten täyttymistä arvioidaan säännöllisesti.

- Osa lastensuojelulaitoksista on erityisesti vakavasti päihdehäiriöisille nuorille tarkoitettuja, suljettuja yksiköitä, joissa on osaamista ja resursseja nuoren auttamiseen ja valvontaan. Laitossijoituksen rinnalla voi toteutua nuorisopsykiatrista- tai päihdeavohoitoa.

- Mielenterveyslain mukaan alaikäinen voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon lasten- tai nuorisopsykiatrian osastolle. Edellytyksenä on, että potilaalla on mielisairaus tai vakava mielenterveydenhäiriö, siten että tarvitaan välitöntä hoitoa, että nuori aiheuttaa ilman hoitoa vaaraa itselleen tai muille ja että muut keinot eivät sovellu käyttöön.

- Alaikäisen vaikeaa päihdehäiriötä tai vaikeaa käytöshäiriötä voidaan pitää vakavana mielenterveydenhäiriönä. Edellytykset tahdosta riippumattoman hoidon arviointiin ja M1-lähetteeseen on, jos pitkäaikaiseen päihteidenkäyttöön liittyy muu tunnistettava/epäilty mielenterveydenhäiriö tai itsetuhoisuutta, jos nuorella on hyvin vaikea päihdehäiriö ja päihteidenkäyttö on pakonomaista tai jos nuorella on päihteidenkäyttöön liittyvä psykoosi.

- Lääkäri laatii M1-tarkkailulähetteen nuoresta, jonka on tavannut henkilökohtaisesti. Nuori toimitetaan ambulanssilla lasten – tai nuorisopsykiatrian osastolle (aikuispsykiatrian osastolle vain poikkeustilanteessa, jos nuoren etu sitä vaatii), jossa lääkäri päättää nuoren ottamisesta tarkkailuun. Päätöksen vakavan mielenterveydenhäiriön toteamisesta ja tahdosta riippumattoman hoidon edellytysten täyttymisestä (M3) tekee psykiatrisen sairaalan ylilääkäri viimeistään 4. hoitopäivänä, osastonlääkäri laatii sitä ennen tarkkailuhavainnoista ja nuoren sekä vanhempien/ huoltajan/ sosiaalityön kuulemisen perusteella oman lausuntonsa (M2). Päätökset menevät hallinto-oikeuteen vahvistettavaksi. Tahdosta riippumaton hoito lasten- tai nuorisopsykiatrian osastolla voi kestää hoidollisten tarpeiden mukaan muutamasta päivästä (kriisihoito) kuukausiin. Uusi arvio ja päätös tarvitaan 3 kk kuluttua.

- Nuorisopsykiatrian suljetulla osastolla nuorta hoidetaan osastohoidon käytäntöjen mukaisesti, nuoreen voidaan kohdistaa pakkotoimia (esim. sitominen, yhteydenpidon rajoitus), vanhemmat ovat mukana hoitosuunnitelmissa).

- Case-esimerkkiä ei vaadita.

Lähteet:

Huume- ja lääkeriippuvuudet. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Solja Niemelä. Kustannus Oy Duodecim 2018.

Lait: lastensuojelulaki, mielenterveyslaki

6. Kannabisvalmisteen määrääminen ja käyttö lääkkeenä. Kannabiksen lääkkeenomainen käyttö on Suomessa tarkoin rajattua. Minkälainen kannabispohjaisten lääkevalmisteiden käyttö on Suomessa laillista ja ohjeiden mukaista? Pohdi vastauksessasi myös sitä mitä lääkekannabiksesta kiinnostuneelle potilaalle tulee kertoa hoidon hyödyistä ja haitoista/riskeistä.

- Suomessa on 1 myyntiluvallinen kannabispohjainen valmiste. Sativex-nenäsumutetta käytetään MS-taudin oireisiin. Sitä saa neurologian erikoislääkäri määrätä huumereseptillä.

- Muita lääkekannabisvalmisteita saa apteekista toimittaa Fimean erityisluvalla. Erityisluvan edellytyksenä on että myyntiluvallisia valmisteita ei ole kyseiselle potilaalle mahdollista käyttää. Hoitava lääkäri on vastuussa potilaan huolellisesta arvioinnista ennen erityisluvan anomista ja seurannan järjestämisestä.

- Lääkekannabiksen käyttöä rajoittaa valmisteiden korkea hinta, suhteellisen vaatimaton teho, lyhyt vaikutusaika, väärinkäyttömahdollisuus ja haittavaikutukset.

- Lääkekannabiksen soveltuvuutta arvioitaessa on tarkkaan arvioitava potilaan mahdollinen riippuvuushäiriö tai alttius sille ja potilaan psyykkinen terveydentila. Erityisesti tulee huomioida mahdolliset psykoosioireet tai psykoottinen häiriö. Nuoren potilaan kohdalla tulee arvioida myös mm sukuanamneesista psykoosialttiutta.

- Potilaan informointi:

Lääkekannabiksella voidaan lievittää oireita (kipu, pahoinvointi, ruokahaluttomuus). Näihin oireisiin on myös myyntiluvallisia valmisteita.
Lääkekannabiksessa on päihdyttävä vaikutus pyritty minimoimaan ja vakioidaan vaikuttava pitoisuus. Katukannabiksen verrattuna THCn pitoisuus on pienempi ja valmisteissa on cannabidiolia.
Lääkekannabiksen haittavaikutuksia ovat: väsymys, kognitiiviset häiriöt, sekavuus, dysforia, pahoinvointi, takykardia, hypertensio, immunosupressio (infektioalttius).
MS-tautiin liittyvät oireet (spastisuus, kivut) ovat Suomessa yleisin lääkekannabiksen käyttöaihe.
Lääkekannabiksella voidaan parantaa ruokahalua. Hoito voisi soveltua vakavaan ja krooniseen sairauteen liittyvässä laihtumisessa (syöpä, AIDS).
Lääkekannabis ei sovellu tavanomaisten, lievien kipujen hoitoon. Tutkimuksissa kannabiksen teho kovaan kipuun ei ole ollut voimakas, mutta se on tehostanut opioidien tehoa. Kipupotilas on voinut saada helpotusta kannabiksen ahdistusta lievittävästä vaikutuksesta.
Lääkekannabis vaikuttaa ajokykyyn ja säännöllinen lääkekannabiksen käyttö on yleensä este ajamiselle

Lähteet:

Huume- ja lääkeriippuvuudet. Toim. Mauri Aalto, Hannu Alho, Solja Niemelä. Kustannus Oy Duodecim 2018.